Kemijoen valjastamisessa ei edes sivuttu ympäristökysymyksiä, sanoo aiheesta tohtoriksi väittelevä filosofian lisensiaatti Kari Alaniska. Alaniskan mukaan 40-luvun lopussa kalastuksen merkitystä vähäteltiin ja annettiin ymmärtää, että lohi olisi muutenkin kadonnut. Hän väittää, että lain edellyttämä kalansiirtovelvoite toteutettiin hissillä, jonka toimivuutta epäiltiin vahvasti jo etukäteen.
Alaniskan mukaan ympäristökysymysten sivuttamisen mahdollisti yleinen asenneilmapiiri, jossa luonto nähtiin raaka-ainevarastona, jota kuka tahansa voi hyödyntää seurauksista huolimatta. Ikäväkseen Alaniska on havainnut, että vuosikymmenten takaisista tapahtumista ei ole opittu juuri mitään.
– Jos tarkastellaan asiaa siinä valossa, että laitetaan rinnakkain taloudelliset arvot ja luontoarvot ja vielä mahdolliset työpaikat ja niiden tarjoama kaikki hyvä, niin kyllä edelleenkin luontoarvot jäävät kirkkaasti hopealle. Sen näkee tietyllä tapaa Talvivaarassakin. Työllisyys ajaa kaiken yli. Siinäkin on tietysti näkökulmansa. Jos verrataan puhtaita vesiä ja sitä, laitetaanko tuhat äijää maantielle, niin kyllä se valinta monissa tapauksissa muodostuu helpoksi, Alaniska sanoo.
Saksalaisten sillan räjäytys vaikutti Kemijoen kohtaloon
Alaniska kertoo, että Kemijoen valjastukseen päädyttiin onnettoman sattuman kautta.
– Alun perin Pohjolan voima valmistautui Iijoen valjastamiseen. Tästä oli suunnitelmia tehty. Mutta sitten syksyllä -44 saksalaiset tuhosivat Kemijoen sillan, mikä avasi uuden mahdollisuuden. Silloinen toimitusjohtaja Erkki Aalto keksi yhdistää uuden sillan ja voimalaitosrakentamisen.
Valtiovalta innostui hankkeesta hyvin nopeasti.
– Tämä tapahtui käsitykseni mukaan vuoden -44 joulun ja uuden vuoden välillä. Helmikuussa homma oli jo käytännössä taputeltu ja projekti lähti liikkeelle. Iijoen vuoro tuli sitten myöhemmin.
Tornionjokeakin suunniteltiin
Alaniskan mukaan Imatran Voima suunnitteli Tornionjoen valjastamista, mutta ruotsalaiset eivät lähteneet hankkeeseen mukaan.
– Sitäkin puuhattiin 60-luvulla kovin himokkaasti rakennettavaksi. Onneksi se sitten säästyi, mutta siitä kunnia lankeaa ruotsalaisille. Tornionjoen kohtalo olisi ollut hyvin samankaltainen kuin Kemijoen. Minulla on sellainen käsitys, että ensimmäinen pato olisi tehty heti Kukkolankoskelle.
Kari Alaniska väittelee lauantaina tohtoriksi Oulun yliopiston historian laitoksella. Hänen väitöskirjansa otsikko on Kalojen kuninkaan tie sukupuuttoon. Kemijoen voimalaitosrakentaminen ja vaelluskalakysymys 1943 - 1964.